Hei taas!
Hankala antaa ihan varmoja lukuvinkkejä, kun kaikilla on niin erilainen tapa oppia ja opiskella. Lisäksi itse hain silloin kun lukuaikaa oli 11-12 vko versus teidän 7 vko, joten oppimisen aikatauluttaminen oli ihan erilaista. Ensinnäkin suunnittelemasi 8h/pvä kuulostaa hyvältä. Itse noudatin suurin piirtein samanlaista päivärytmiä. Itselläni ei keskittyminen riittänyt pidempään opiskeluun, toki viimeiset 1-2 viikkoa taisin lukea melkein 11 tuntia joku päivä, mutta ne oli ihan vikoja päiviä ne...
En osaa antaa sen tarkempia kommentteja lukusuunnitelmasi suhteen, mutta mikäli haluat (tai joku muu foorumia lukeva kurssilainen haluaa) lukuvinkkejä niin niitä osaan antaa. Itse opiskelin suurin piirtein niin, että luin kaikki kirjat aluksi kerran läpi, jonka jälkeen keskityin yhteen (tämä oli pidemmän lukuajan vuoksi järkevämpi vaihtoehto), siihen mitä valmennuskurssilla käytiin. Aloin jo toisella lukukerralla tehdä alleviivauksia, mutta ne olivat minulle lähinnä tapa jäsennellä tekstiä, ei niinkään määritellä absoluuttisesti mikä on olennaista ja mikä epäolennaista. Toki en siis alleviivannut täysin epäolennaisia asioita, mutta joku olisi saattanut alleviivata huomattavasti vähemmänkin asiaa... Ensimmäisellä hakukerralla yhdestä kirjasta tein jopa yliviivauksia mustalla tussilla (en suosittele, ellei ole täysin 100 % varma jonkin asian olevan turhaa!!).
Tämän jälkeen aloin opiskella itse asiaa ja ulkoa opettelemaan sääntöjä, käsitteitä yms. Kaikilla hakukerroillani kirjallisuutenani oli oikeushistoriaa tai oikeusteoriaa ja sitä opettelin "puhu puille" -metodilla. Luin erittäin keskittyneesti noin 20 sivun osion kirjasta ja kirjoitin muistilapulle muutamalle riville otsikot ja sitten lähdin kävelemään n 20-30 minuutiksi lähimetsään ja kävin mielessäni/puhuin ääneen juuri oppimani asiat. Kävin käytännössä koko kirjan näin läpi ja tämän jälkeen osasin asiat kuin vettä vaan.
Erään toisen kirjan (itseasiassa teidän insolvenssioikeuden kirja) käytin vähän samankaltaista metodia. Kirjoitin paperille ylös esimerkiksi konkurssilain tärkeimmät pykälät (joko numeroina tai keksin pykälälle jonkin otsikon), sitten kirjoitin paperille kaikki muistamani säännöt ja asiat kyseiseen aihealueeseen liittyen. Tein esimerkiksi kaikista insolvenssimenettelyistä miellekartat ulkomuistista, joihin kirjoitin tiivistetysti koko kirjan. Tein ne siis erittäin hutiloiden ja heitin roskiin heti ne tehtyäni, mutta tällä tavalla sai tarkastettua, että kaikki tieto on hanskassa.
Sitten minulla oli tapana tehdä ihan älyttömästi marginaalimerkintöjä. Jos kirja olin hyvin kirjoitettu ja jäsennelty, marginaalimerkintäni korvasivat muistiinpanot ja taisin yhteen kirjaan tiivistää melkein kokonaan kirjan marginaaleihin. Jossain vaiheessa alleviivauksista tuli turhia ja luin vain marginaalimerkintöjäni
Jotkut pääsykoekirjat, joita olen vuosien varrella lukenut, ovat olleet erittäin huonosti kirjoitettuja ja näistä kirjoista olen tehnyt muistiinpanot. Tiivistin vuoden 2014 immateriaalioikeuden kirjan (200s) n. 42 sivuun tietokoneella kirjoitettuja muistiinpanoja. Sen jälkeen suurin piirtein heitin kirjalla vesilintua ja keksityin vain muistiinpanoihini, sillä olin varma niiden sisältävän kaiken tarpeellisen. Väkersin noita yksiä muistiinpanoja varmaan 2 viikkoa, mutta koska aikaa oli ihan eri lailla se oli fiksu tapa opiskella, opin todella paljon kun kirjoitin asiaa ylös. Teillä on lukuaikaa suhteessa sivumäärään huomattavasti vähemmän kuin niillä kerroilla jolloin itse hain, joten en pitäisi muistiinpanojen tekemistä itsestään selvänä valintana. Niiden tekeminen vie älyttömästi aikaa, ja juuri se aika voi koitua kohtaloksi. Mainitsemasi post-it laput kuulostavatkin järkevämmältä vaihtoehdolta.
Ylipäänsä sanoisin sen, että teillä on sen verta paljon tota materiaalia ja sen verran vähän aikaa, että kirjan lukeminen sivulta 1 sivulle n, jokaisen sanan tankkaaminen jne ei ole ehkä kovin järkevää. Sitten kun teille muodostuu jotain materiaalia (alleviivaukset, omat post-it laput jne), asiaa kannattaa opetella niiden kautta ja käyttää kirjaa sellaisena pohjana ja tukena. Se, että tankkaa sanasta sanaan samaa asiaa johtaa helposti siihen, että tulee ''no kyllä mä tän asian jo osaan'' -olo ja lopulta muistaakin asiat vain passiivisesti, joka ei välttämättä hyödytä kokeessa muuten kuin ehkä monivalinnoissa. Itse luin sisäänpääsykerralla yhden kirjan ehkä 2-3 kertaa kokonaan läpi. Sen jälkeen luin sieltä yksittäisiä osioita ja luin sieltä kohtia ja tarkennuksia omien muistiinpanojen rinnalla. En kokenut kovin hyödylliseksi lukea kuutta seitsemää kertaa läpi, että Lapin yliopisto on perustettu vuonna 1979 tai, että konkurssilain esityöt ovat hyvin viimeisteltyjä.
En näin myöhään keksi enää muuta. Voin kirjoitella tänne lukuvinkkejä jos tulee vielä jotain mieleen.
Kysele ihmeessä lisää. Mut voi myös lisätä FB-kaveriksi ja voin vastata vaikka yksityisviestillä kysymyksiin, jos on jotain tosi spesifejä kysymyksiä tai haluaa saada nopeasti yhteyden.
Jotenkin konkretisoituu se, paljonko päähän pitäisi ahtaa asiaa, vaikka sinne ulkomuistiin ei todellakaan tunnu mahtuvan tällaista tietomassaa. Jotta kaikki tieto pysyis muistissa, pitäisi kerrata kaikki 600 sivua sanasta sanaan joka ikinen päivä, mikä vaan ei ole mahdollista.