Rakas Elsa,Elsa_ kirjoitti:Alkaa jo vähän hyydyttämään tämä lukeminen. Hirveän ahdistavaa ajatella, että on lukenut paljon ja silti se ei välttämättä merkitse mitään ja sisään ei pääse. Kasvaa ihan ylimitoitetuksi se ahdistus ajatella valmennuksessa olevia, kun niillä on kaikki tsemppi ja tuki.
Eräs ystäväni osasi hyvin tiivistää tämän pääsykokeisiin lukemisen: Ensin tulee stressi, sitten ahdistus ja lopulta psykoosi.
Yritä jaksaa. Yksin lukeminen on hieman kuin KKO 1981 II 97 – joudut selviytymään yksin pimeydessä ja koleudessa. Tämän ei kuitenkaan tarvitse päättyä sinänsä epätavallisella, mutta lopulta ennalta arvattavissa olevalla tavalla.
Viimeisen viikon suhteen kääntäisin ystäväsi mainion huomion lukuvinkiksi: on aika unohtaa stressi ja ahdistus ja vaipua psykoosiin. Kevättä on jäljellä viimeiset seitsemän päivää, jotka ovat ehkä ratkaisevin yksittäinen ajanjakso lukemisessa. Viimeinen viikko on väistämättä läpeensä sairas ja sanalla sanoen kammottava, ja sen hyväksyminen helpottaa yllättävän paljon. Kannattaa sulkea silmät ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää, sillä se on pian ohi.
Lisäksi kurssilaisia katseltuani voin kertoa, että monet lukijoista näyttävät tässä vaiheessa kevättä Klaus Kinskiltä Herzogin Nosferatussa. Kurssilta saatava tuki helpottaa kärsimystä huomattavasti, mutta ei kuitenkaan ole sisäänpääsyn välttämätön (tai edes riittävä) ehto. Kaikki pyörivät samassa lihamyllyssä, mutta eksistentiaalisesti yksin.
Voimia viime metreille, muistakaa levätä kunnolla koetta edeltävänä päivänä!
<3
Tuuli
