Johdatus velvoiteoikeuteen

Vuoden 2015 valintakoetta koskevat keskusteluketjut.
Aisomark
Viestit: 102
Liittynyt: Ke Tammi 15, 2014 9:40 pm

Re: Johdatus velvoiteoikeuteen

Viesti Kirjoittaja Aisomark »

mansikka kirjoitti:Nyt kun ollaan käymässä läpi velvarin kirjaa, toivoisin ennen kaikkea kokonaisuuden rautalangasta vääntämistä. En tiedä onko se mahdollista aikataulullisesti, kun alleviivauksiinkin ja tekstin läpiselittämiseen menee aikaa. Ne ovat kuitenkin parasta antia. Se ensimmäisen oppitunnin mindmap oli loistava. Varsinkin kun se ajoittui alkuun eli siihen hetkeen, kun yleensä nypertää vain yksityiskohtien kanssa ja ihmettelee mitä tekemistä tekstillä on minkään kanssa.

Miten muuten on: ehditäänkö kirja loppuun olemassa olevien oppituntien puitteissa vai suostuuko opettaja (ja tilaa edustava taho) yhteen lisäkertaan. Vaikuttaisi nimittäin siltä, että emme ehdi riittävällä vauhdilla loppuun, vaikka opetus ei ole kyllä yhtään liian hidasta.

Kuulijakunnalta toivoisin täydellistä hiljaisuutta. Porukasta löytyy varmasti monenmoista motivaatiota, mutta eiköhän nyt mennä niiden ehdoilla, jotka oikeasti haluavat sisään. Tila on nimittäin sellainen, että taaemmilta riveiltä ei aina saa selvää opettajan puheesta ellei satu olemaan katsekontaktia hänen kasvoihinsa. Tai siis saa selvää, jos oppilaat ovat täydellisen hiljaa, mutta ihmeesti sieltä tuntuu kuuluvan kaikenlaista pihinää. Ehdottaisin, että jos haluaa sosialisoida ystävänsä kanssa menee vaikka käytävään tai läheiseen kahvilaan, mutta tunnilla ollaan vaiti. Opettajalla on asiasta enemmän sanottavaa kuin kellään meistä yhteensä.
white kirjoitti:Allekirjoittaneesta täällä tuntuu siltä, että tunneilla annetaan kaikki vähän turhan helpolla. Opetus on tosiaan loistavaa, mutta vauhti on turhan hidas ja yksityiskohtia käydään liian tarkasti. En ihmettele, että alkaa kurssilaisten keskittyminen herpaantumaan - lisäksi suurin osa keskustelusta jonka olen kuullut liittyy vahvasti muun kirjan vaikeimpiin kohtiin, mikä on ymmärrettävä aihe, kun vauhti on hidas.

En koe tarpeelliseksi, että kurssi kädestä pitäen opettaa kurssilaisille jokaisen pienen, lähes itsestäänselvän yksityiskohdan. Tuntuu, että kurssi antaa kaiken opiskelijoille kuin manulle illallisen - mikä ei tietenkään ole väärä tapa, mutta ajankäytön ja ylipäätään energiatason kannalta raskas. Opetus on toki loistavaa ja alleviivaukset ja muutkin huomiot hyödyllisiä, mutta tällä hetkellä tuntuu että ihmiset kurssilla ei ole viitsineet edes avata kirjaa ennen tuntia.

Lisäksi tuntuu turhalta, kun samaa asiaa selitetään useampaan kertaan. Toki kertaus on opintojen äiti, enkä vieläkään halua aliarvioida tai varsinkaan haukkua opetusta tai opettajaa (oot paras!), mutta jos ei useamman selityskerran jälkeen vieläkään tajua esimerkiksi esine- ja velvoiteoikeuden eroa, voisiko siitä lähettää opettajalle vaikka sähköpostia. Toki jos näyttää siltä, ettei kukaan ymmärtänyt, on asia hyvä käydä uudelleen.

Voisinkin pyytää: voisiko esimerkiksi ns. kyselytunteja olla enemmän? Vaikka neljästä tunnista yksi, jotta ne kurssilaiset, joilla ei ole ongelmia tekstin ymmärtämisessä, voisi saada kysyttyä kysymyksensä. Toisaalta siihen on myös tämä foorumi. Jonkinlainen tasapaino vauhtien välillä olisi kuitenkin hyvä, kun tällä hetkellä tuntuu, ettei tunneista ole ajan käyttöön verrattuna kovinkaan suurta hyötyä.
banaani kirjoitti:Ja sitten olisi toive, että jos joku tunnilla alkaa kyselemään, tai oikeastaan esittämään omia tietoiskujaan ohi aiheen, niin voisiko opettaja sanoa tällaiselle henkilölle, että pysytään aiheessa. En tarkoita KIRJAAN liityviä kysymyksiä, hienoa että ihmiset uskaltavat kysyä tunnilla ääneen epäselviä asioita, mutta ohi aiheen/kirjan meneminen on raivostuttavaa..............
mansikka kirjoitti:Kannatan banaanin ideaa omien tietoiskujen hiljentämisestä. Aikaa on tosi vähän. Opettaja on kyllä sitä jonkun verran mielestäni tehnytkin. Haluan kuitenkin kannustaa ihmisiä kysymään kirjasta. Muutaman kerran on käynyt niin, että olen itse miettinyt jotain juttua enkä ole ehtinyt sitä muotoilla kysymykseksi seuraavaan opettajan hengähdystaukoon. Onneksi joku muu on sitten kysynyt asiaa niin on itsellekin selvinnyt. Hiljaisuus ja asiassa pysyminen ovat ehdottoman tärkeitä, mutta kannustan fiksuja kysymyksiä esittäviä ihmisiä jatkamaan edelleen kyselyä. Joskus ei edes tajua, että ei ole tajunut ennen kuin joku kysyy juuri sitä omaa mustaa aukkoaan. Ettei kynnys kysymiseen nouse ujoille ja muille yli-itsekriittisille liian korkeaksi :)
Hei kaikille ja kiitos palautteestanne kurssin suhteen, kokosin näitä pointtejanne nyt tähän yhteen viestiin, jotta pystyn vastaamaan niihin paremmin kokonaisuutena.

Tuosta hiljaisuudesta jo kurssilla puhuimmekin ja toivon itsekin, että kaikki antaisivat toisillee siinä mielessä työrauhan, että turhat pulinat jätetään kokonaan pois ja fiksut joko tauolle tai yhteiseen keskusteluun. Toinen vaihtoehto lienee mennä ihan takariviin ja käydä keskustelut todella hipihiljaa, mutta tätäkään ei ehkä voi suositella.

Koetamme käydä kirjan kyllä pinnistämällä ihan varattujen tuntien rajoissa (en edelleenkään usko tämän olevan mahdotonta), ei siis hätää sen suhteen että lopettaisin sen opettamisen kuin seinään.

Kirjan ohi menevät kysymykset ovat ilmiö, joka on esiintynyt kaikilla kursseilla, joilla olen itse ollut tai opettanut. Kysymyksestä on vaikea tietää, kaartaako se takaisin aiheeseen tai liittyykö asiaan, ennenkuin sen on kuunnellut huolella loppuun asti. Olen koettanut yleensä tunneilla sanoa, onko kysymys sellainen, että se menee heittämällä kirjasta ohi vai liittyykö jollain tangentilla asiaan. Joka tapauksessa pyrin vastaamaan näihin asian ohi meneviin kysymyksiin jatkossa vielä napakammin. Ylipäänsä en olisi kovin valmis kysymysoikeuttanne rajaamaan, kuten koska kuten olette itsekin todenneet, joku kurssilainen saattaa usein kysyä kysymyksen, joka on vaivannut montaa muutakin ja kysymyksistä syntyvät keskustelut osoittavat usein ne kirjan kohdat, joita opettaessani en ole osannut ilmaista itseäni riittävän selkeästi. Eli kysykää vaan koko ajan ja koetetaan järjestää kysymyksille vaikka se koottu kysymystunti jonkin kerran päätteeksi niin saatte suurimman osan mieltänne kutkuttavista kohdista pois häiritsemästä. Myös täällä foorumilla toki voi kysyä.

Joskus saivartelen ehkä itsekin turhan pitkään aiheesta, joka tuntuu kirjassa mitättömältä ja kerron juttuja, joita siellä ei mainita. En tee tätä siksi, että teidän kuuluisi osata ne kokeessa (ei, kirjoitatte sinne vain mitä kirjassa on sanottu) vaan sen takia, että kun ymmärrätte Norroksen kirjoittamien lauseiden takana olevan idean ja suuremman kuvion, niin 1) kokonaisuudenhallintanne toivottavasti paranee ja näette suuremman kuvan (koska tämänkin hallinta yksityiskohtien lisäksi on kokeessa ihan tärkeää) ja 2) muistatte paremmin ne sanasta sanaan kirjoitetut ilmaukset, joita kirjassa käytetään, kun tajuatte, mistä on kyse (ihmisen on tutkitusti helpompi muistaa ulkoa asioita, joilla on jokin looginen liittymä ja tolkku, kuin koettaa opetella ulkoa vaikeita lauseita). Huomauttakaa tai kysykää nyt kuitenkin, jos teille jää epäselväksi, miksi käsittelen jotakin asiaa, joka on kirjassa sanottu mielestänne ihan toisella tavalla tai muuten asioiden välinen kytkös ei ole teille selvä.

Viimeinen palautteenne liittyy tunnilla läpi käytäviin asioihin ja niiden tahtiin. Eli käsitelläänkö tunnilla liian helppoja asioita rautalangasta vääntäen ja kerrataanko niitä liikaa, annetaanko kaikki tarjottimella. Tämä on ehkä kurssinjärjestämisen hankalin kysymys, johon ei liene olemassa yhtä oikeaa vastausta. On nimittäin varmasti niin, että kurssilla on paljon pyrkijöitä, joille monet asiat aukeavat ensimmäisellä selittämällä (tai jopa paremmin kuin opettajalle, huh sentään) ja joiden kanssa luentoaika voitaisiin laskea puoleen ja keskittyä heitä vaivaaviin kohtiin. Sitten on taas niitä hakijoita, joilla voi olla esimerkiksi alun teoreettisemman sisällön kanssa heti hankaluuksia tai termit kuulostavat oudoilta, jolloin näitä tarvitsee selittää enemmän. Ihmisten kokonaisuuden hallinta, lukutekniikka ja muistikapasiteetti ovat erilaisia, joten kertauksen määräkin vaihtelee yksilöstä toiseen, samoin kuin se, mitä kukin pitää kirjassa hankalana kohtana. Olen aivan varma, että jos teiltä kurssilaisilta ja esimerkiksi itseltäni kysyttäisiin, mikä kirjassa on hankalaa sisältöä, vastaukset olisivat hyvin erilaisia (todettakoon nyt vaikka, että esimerkiksi omasta mielestäni korkoa käsittelevä osio on oikeastaan kokonaisuutena aika selkeää asiaa verrattuna joihinkin muihin kirjassa selitettyihin ilmiöihin). Ymmärrän toki hyvin, että osaa ihmisistä kurssin hitaahko tahti hiukan harmittaa, mutta olen ehkä itse jotenkin taipuvaisempi menemään hitaampien ehdoilla ja selittämään kirjasta vähän kaikkea auki, kun joku kohta mikä minusta vaikuttaa selvältä onkin jollekin hakijalle hyvinkin epäselvä. Ylipäänsä juridinen teksti, jota tähän pääsykokeeseen valmistautuessaan monet lukevat ensimmäistä kertaa, tuppaa olemaan hyvin vaikeaselkoista ja monilla fiksuillakin ihmisillä on sen kanssa hankaluuksia, jolloin tekstiä on tarpeen käydä aika paljon lävitse. Nopeatempoisiempien (tai aiemmin kokeeseen valmistautuneiden) lukijoiden osalta kurssi saattaa tässä mielessä toimia paremmin lukemisen rytmittäjänä, harjoitustehtävien tekopaikkana ja kysymyksiin vastauksia tarjoavana tahona kuin varsinaisena sisällön avaajana. Ja toki, jos kurssi tuntuu kertakaikkiaan liian raskaalta, voitte aina tulla vaikka kurssikerran loppuun esittämään kysymyksiänne, paikallahan ei todella ole pakko olla, jos ette tunnu saavan sisältöopetuksesta riittävästi irti. Tämä ei toivottavasti nyt kuulosta liikaa siltä, että teitä sorsitaan, se ei todellakaan ole tarkoitus. Joudun lähinnä opettajana jokaisella tunnilla pohtimaan sitä, missä pysytään riittävässä tasapainossa sen suhteen, että valtaosa pysyy mukana ja ymmärtää riittävästi kirjassa esitetyn kokonaisuuden, ja toisaalta koetetaan taata, että kaikki saavat kurssista jotain irti ja että en löpise vain löpisemisen ilosta.

Mutta tosiaan kiitos hyvistä huomioista ja laittakaa niitä lisää tulemaan, jos teitä jokin seikka kurssilla vaivaa! Kurssin lopuksi pääsette myös antamaan nimetöntä palautetta, jos haluatte siellä kiinnittää huomiomme johonkin seikkaan!

-Opettajanne, Antti
mansikka
Viestit: 27
Liittynyt: Su Kesä 01, 2014 7:16 pm

Re: Johdatus velvoiteoikeuteen

Viesti Kirjoittaja mansikka »

Jatka Antti vaan ihan niin kuin ennenkin. Kurssilla käynnin ideahan on nimenomaan se, että ei tarvitse yksin lukea viittä tuntia seitsemää riviä ja koittaa tajuta, että miten tämä liittyy mihinkään - varsinkaan todellisuuteen.

Sitten olisi ihan kysymyskin velvarista. Norros, s. 91: "Jos kyse on lakiperusteisesta velvoitteesta, kuten sopimuksenulkoisesta vahingonkorvausvastuusta tai perusteettoman edun palautuksesta, oikea velkoja määräytyy sen mukaan, kenelle on syntynyt korvausvelan perustana oleva vahinko tai eduspalautusvelan perustana oleva perusteeton etu."

Voiko tuolla tavalla oikeasti määritellä oikean velkojan? Eikö vahinko ja etu synny velalliselle? Siis jos minä siirrän naapurin tilille vahingossa satasen niin hänelle syntyy etu ja hän on velallinen. Tai jos minä naarmutan naapurin autoa niin minulle syntyy vahinko ja minä olen edelleenkin velallinen.

Onko ehkä taas jotain mitä en käsitä? :)

*** Lisäys ***

Vielä toinen kysymys. Sivulla 98 Norros antaa esimerkin "Tästä syystä olisi liian suoraviivaista tulkita, että esimerkiksi A:n velvoite maksaa B:lle ja C:lle yhteensä 1000 euroa tasaosuuksin jaettuna merkitsisi täsmälleen samaa kuin A:n velvoitteet maksaa B:lle 500 euroa ja C:lle 500 euroa." Siinä ylempänä puhutaan velan vanhentumisen katkaisemisesta. Liittyykö tuo esimerkki siihen vanhenemiseen? Voisiko esimerkkiä muuten avata täällä foorumilla. Ymmärrän sen jotensakin, jos maininnalla tasaosuuksiin jakamisesta viitataan vain yleensä usean velkojan jaettuun saamisoikeuteen.

Kiitos ja aurinkoa kaikille :)
Viimeksi muokannut mansikka, To Huhti 09, 2015 5:43 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
white
Viestit: 3
Liittynyt: Ti Maalis 31, 2015 8:51 pm

Re: Johdatus velvoiteoikeuteen

Viesti Kirjoittaja white »

Velkojalle tapahtuu vahinko. Jos kokkoa tehdessäsi sytytät veneeni palamaan, minähän siitä vahinkoa kärsin, vaikka toki sinä sen olet vahingossa tehnyt. Tällöin minä olen velkoja.

Ja vaikka kurssin idea on mansikka juuri tuo, minkä sanoit, ei se silti tarkoita että sen sisältöä voi muokata.

// Lisäksi se, että vaikka kurssin tyyli sopiikin sulle, ei tarkoita että se sopisi yhtä hyvin muille. Olisikin mukavaa, että kurssi kohtaisi ja auttaisi mahdollisimman montaa eri ihmistä, eikä vain sinunlaisia oppijoita.
banaani
Viestit: 19
Liittynyt: To Huhti 02, 2015 10:51 pm

Re: Johdatus velvoiteoikeuteen

Viesti Kirjoittaja banaani »

Moi,

s. 170 laskutoimitus vahingonkorvaajien laskennallisesta osuudesta ei avaudu sitten millään... 100 000 / (100 000 + 10 000 + 50 000 ) = 4 / 10 eli euroissa 40 000. Miten tollaseen tulokseen nyt päästään tolla kaavalla,,,Se kyllä on selvinnyt että miks juuri 40 000 ja että C:lle jää 20 000, mutta toi kaava on vaikea :D
Ananas
Viestit: 11
Liittynyt: To Maalis 26, 2015 12:26 pm

Re: Johdatus velvoiteoikeuteen

Viesti Kirjoittaja Ananas »

banaani kirjoitti:Moi,

s. 170 laskutoimitus vahingonkorvaajien laskennallisesta osuudesta ei avaudu sitten millään... 100 000 / (100 000 + 10 000 + 50 000 ) = 4 / 10 eli euroissa 40 000. Miten tollaseen tulokseen nyt päästään tolla kaavalla,,,Se kyllä on selvinnyt että miks juuri 40 000 ja että C:lle jää 20 000, mutta toi kaava on vaikea :D
Laita luvut allekkain ja lavenna neljällä, jotta alas saadaan "sata prosenttia" ja sitten supista luvulla 100000, jotta saadaan yksinkertaisin muoto eli 4/10. :geek:
Aisomark
Viestit: 102
Liittynyt: Ke Tammi 15, 2014 9:40 pm

Re: Johdatus velvoiteoikeuteen

Viesti Kirjoittaja Aisomark »

mansikka kirjoitti:Sitten olisi ihan kysymyskin velvarista. Norros, s. 91: "Jos kyse on lakiperusteisesta velvoitteesta, kuten sopimuksenulkoisesta vahingonkorvausvastuusta tai perusteettoman edun palautuksesta, oikea velkoja määräytyy sen mukaan, kenelle on syntynyt korvausvelan perustana oleva vahinko tai eduspalautusvelan perustana oleva perusteeton etu."

Voiko tuolla tavalla oikeasti määritellä oikean velkojan? Eikö vahinko ja etu synny velalliselle? Siis jos minä siirrän naapurin tilille vahingossa satasen niin hänelle syntyy etu ja hän on velallinen. Tai jos minä naarmutan naapurin autoa niin minulle syntyy vahinko ja minä olen edelleenkin velallinen.

Onko ehkä taas jotain mitä en käsitä? :)
Tämä on hankala kohta kirjassa, koska Norrokselle on mielestäni käynyt tässä ajatusvirhe. Kuten nimimerkki White omassa vastauksessaan tuossa esittää, menee tuo kirjan esittämällä tavalla vahingonkorvauksen osalta: velkoja on se, jonka omaisuudelle tai henkilölle on tehty vahinkoa ja jolla on oikeus vaatia vahingon aiheuttaneelta velalliselta vahingonkorvausvelan suorittamista. Eli jos tosiaan joku potkii autoani, syntyy minun (velkojan) omaisuudelleni vahinkoa ja minä saan siitä vaatia korvausta tekijältä.

Perusteettoman edun tapauksessa (toisin kuin Norros ja kirja väittää), minusta velkoja ei ole se, jolle on syntynyt eduspalautusvelan perustana oleva perusteeton etu, vaan juuri se, joka on kärsinyt edun menetyksestä. Eli juuri tuo kuvio, jota olet omassa esimerkissäsi ajanut takaa: etu syntyy tässä tapauksessa velalliselle eli sille naapurille, jolle vahingossa rahan. Sinulla on velkojana oikeus vaatia häneltä edunpalautusvelan maksamista perusteettoman edun pohjalta.

Eli ainakin oman käsitykseni mukaan näitä tapauksia ei voi tarkastella kuten kirjassa on väitetty eli sen pohjalta, "kenelle on syntynyt korvausvelan perustana oleva vahinko tai eduspalautusvelan perustana oleva perusteeton etu". Oikeampi muoto olisi esim. "kenelle on syntynyt korvausvelan perustana oleva vahinko tai eduspalautusvelan perustana oleva edun menetys".
mansikka kirjoitti:Vielä toinen kysymys. Sivulla 98 Norros antaa esimerkin "Tästä syystä olisi liian suoraviivaista tulkita, että esimerkiksi A:n velvoite maksaa B:lle ja C:lle yhteensä 1000 euroa tasaosuuksin jaettuna merkitsisi täsmälleen samaa kuin A:n velvoitteet maksaa B:lle 500 euroa ja C:lle 500 euroa." Siinä ylempänä puhutaan velan vanhentumisen katkaisemisesta. Liittyykö tuo esimerkki siihen vanhenemiseen? Voisiko esimerkkiä muuten avata täällä foorumilla. Ymmärrän sen jotensakin, jos maininnalla tasaosuuksiin jakamisesta viitataan vain yleensä usean velkojan jaettuun saamisoikeuteen.
Esimerkki liittyy juurikin vanhenemiseen. Norros varoittaa tässä lukijaa siitä, että jaettua velkaa ei voi ajatella siten, että A on erikseen B:lle velkaa 500 ja C:lle 500 euroa (eli että nämä olisivat jotenkin "erillistä" velkaa), vaan velan jaettuisuudesta johtuu se, että kyse on samasta velvoitteesta, mutta molemmilla velkojilla (B ja C) on oikeus saada vain puolet tuosta velkasummasta. Käytännössä tämä vaikuttaa niin, että kaikki toimet, joihin jompikumpi velkojista B tai C ryhtyy, koituvat myös toisen velkojan eduksi. Tässä tullaan kirjassa esitettyyn esimerkkiin, jossa todetaan, että esim. B:n vaatiessa velkaosuutensa 500 euroa maksua, katkaisee tämä vaatimus hänen oman osuutensa lisäksi vanhenemisen myös velkoja C:n 500 euron osuudesta, koska on kyse samasta velvoitteesta. Jos kyse olisi kahdesta erillisestä 500 euron velasta, ei velkoja B:n toimilla olisi mitään vaikutusta velkoja C:n velan vanhenemiseen tai muihinkaan siihen liittyviin oikeusvaikutuksiin.
Lakimyrsky
Viestit: 21
Liittynyt: Ti Maalis 31, 2015 8:56 pm

Re: Johdatus velvoiteoikeuteen

Viesti Kirjoittaja Lakimyrsky »

Hei,

Minua on jäänyt vaivaamaan sivun 47 oikeustapaus (KKO 2009:13) tai ennemminkin Norroksen kanta ko. ratkaisuun. Norros kirjoittaa ennen tapausta, että: "jossa negatiivista velvoitetta vaikuttaa tulkitun tarpeettomankin suppeasti siten, että tulkinnan lopputulos näyttää etääntyneen sopimuksen objektiivisesti ymmärrettävästä sisällöstä."

Käsitinkö oikein, että Norroksen mielestä tässä tapauksessa KKO:n olisi ennemminkin tullut päätyä sellaiseen ratkaisuun, että M:n menettely olisi pitänyt lukea sopimusrikkomukseksi?
Aisomark
Viestit: 102
Liittynyt: Ke Tammi 15, 2014 9:40 pm

Re: Johdatus velvoiteoikeuteen

Viesti Kirjoittaja Aisomark »

Lakimyrsky kirjoitti:Minua on jäänyt vaivaamaan sivun 47 oikeustapaus (KKO 2009:13) tai ennemminkin Norroksen kanta ko. ratkaisuun. Norros kirjoittaa ennen tapausta, että: "jossa negatiivista velvoitetta vaikuttaa tulkitun tarpeettomankin suppeasti siten, että tulkinnan lopputulos näyttää etääntyneen sopimuksen objektiivisesti ymmärrettävästä sisällöstä."

Käsitinkö oikein, että Norroksen mielestä tässä tapauksessa KKO:n olisi ennemminkin tullut päätyä sellaiseen ratkaisuun, että M:n menettely olisi pitänyt lukea sopimusrikkomukseksi?
Hei Lakimyrsky,

käsität aivan oikein eli Norroksen mielestä KKO on mennyt tapauksessa liian pitkälle supistaessaan negatiivisen velvoitteen sisältöä kuluttajan suojaksi; toisin sanoen Norroksen mielestä kuluttaja olisi pitänyt tapauksessa tuomita sopimusrikkomuksesta sopimuksen tosiasiallisen sisällön ja siihen perustuneen kiellon rikkomisen perusteella.
banaani
Viestit: 19
Liittynyt: To Huhti 02, 2015 10:51 pm

Re: Johdatus velvoiteoikeuteen

Viesti Kirjoittaja banaani »

Kirjan sivulla 81 mainitaan tärkeä poikkeussäännös prosessikorosta... Mikä siis on tuo mainittu prosessikorko?
Lakimyrsky
Viestit: 21
Liittynyt: Ti Maalis 31, 2015 8:56 pm

Re: Johdatus velvoiteoikeuteen

Viesti Kirjoittaja Lakimyrsky »

Sivulla 108 puhutaan, että "jos miten vähäinen muutos tahansa antaisi velalliselle .... ja tätä kautta vaatia velkojalta lisävastiketta tai muuta etua suorituksesta kieltäytymisellä uhaten." Kuitenkin tämän jälkeen seuraavassa kappaleessa todetaan, että "Sikäli kun lisäkustannuksia aiheutuu, velallisella on epäilyksettä oikeus saada niistä korvaus."
Ymmärrän tuosta ekasta lauseesta, että velallinen ei voi hyötyä saamisoikeuden siirron vastustamisesta (muuta etua), mutta eikö velallisen oikeus saada lisäkustannuksista korvaus tarkoita velallisen oikeutta saada velkojalta lisävastiketta eli toisin sanoen nämä kohdat olisivat hieman ristiriidassa?
Vastaa Viestiin